torstai 22. elokuuta 2013

Parisuhdeparadoksi

Koko kevään pohdin parisuhdeparadoksiani. Mikä siinä on, että kuviot toistavat itseään? Mitä minä teen väärin, että paletti on aina saman näköinen?

Se menee kutakuinkin näin: Mies pokaa, totean, että kiva kaveri, aletaan seurustelemaan, rakastutaan, mies herää suhteen nurjaan puoleen, käyttäytyy epämiesmäisesti, jättää lopulta, suree pitkään menetettyä suhdetta ja pyytää säännöllisesti takaisin. Sillä ei ole väliä kestääkö suhde 2kk vai 15 vuotta.

Pokaus. Miehen pokaukset tapahtuvat pääsääntöisesti baarissa. Vaikka avioeron jälkeiset hyväksytyt pokaukset ovatkin tapahtuneet pääosin netissä, työssä tai harrastuksissa, otan baariaiheen silti ensimmäisenä. Baarissa pokaamiset useimmin ovat humalan siinä vaiheessa, kun kieli sammaltaa. Minä, joka humallun suht hitaasti ja harvoin vahvasti en syty sammaleiseen puheeseen. Jos mies on fiksu ja puhuu vielä selkeästi, niin sitten vuorostaan mies on yli 10v. vanhempi. Baaritarjonta on siis pääosin sammaleista ja dinomaista. Harrastuksissa näkee jo toisenlaista genreä. Siellä ainakin tulee tutuksi ihmmiset, joilla samat intressit. Not bad, mutta minäkin esimerkiksi käyn salilla, joissa ei naiset istu fillarin päällä lukemassa Avotakkaa, eivätkä keskity kynsihuoltoon. Tykkään treenipaikoista, joissa on tekemisen meininkiä. Näissä paikoissa on tosin kehonrakennusvietin omaavia miehiä. Sen ryhmän edustajien habitukset noin yleensä ei sitten enää viehätä minua. Rokki soi 24/7 ja pitää olla egoautoja ja niillä miehillä yleensä on silikonitissinen nainen. Minulla ei ole silikoneja. Pyöräilyharrastuksessa ajaa vastaan taas paljon perheellisiä ja tanssiharrastuksissa paljon sateenkaari tarjontaa. Ja sitten ne työn puolesta tavatut miehet. Kröhöm. Jokainen varmaan ymmärtää, ettei ole viehättävää katsoa kollegaa 8h päivässä ja sitten vielä kotona toiset 8h ja unissa loput 8h. Ei paljoa houkuta. Nettitarjonta on siitä hyvä, että ikäryhmän voi rajata ja teksti harvemmin on sammaleista. Mutta sielläpä ei selvät miehet uskalla pokata. Se ilmenee "olet söpö" tai "wow mikä lady"-tyyppisten pikaviestien muodossa. Niistä kirjoituksista en sitten saa mitään muuta kuin imartelukokemuksen, mutta aina jään miettimään, että kuka siellä niinkuin ihmisenä kirjoittaa. En minä mielestäni ole pelottava. Jotkut rohkeammat vieläpä kirjoittelevat lirkun sirkun tekstejä, lähetellään kuvia, kysellään kaikkea ihanaa, mutta treffiehdotusta ei tule. Tai no yksi tuli suht lyhyellä kirjoittelulla ja aah mikä namumies siellä vastassa oli! (...siitä myöhemmin kirjoitan oman stoorin).

Suhteen aloitus. Okei, ollaan ajauduttu treffien ja ehkä edetty leffojen, ruokailun, liikuntaharrastusten ja makuuhuoneen kautta ihastumiseen. Ihana fiilis kaikin puolin ja molemmilla synkkaa kivasti. Aah, pitkästä aikaa minusta tykätään. Pikkuhiljaa suhteeseen hiipii arjen sovittaminen uuteen tilanteeseen ja se tunne, että pitäisi nähdä toista useammin kuin koskaan ennen. Tässä kohtaa on vaarana, että liian innokas mies tukahduttaa suhteen lisäämällä normiarkeen paljon aktiviteetteja, kuten lisäharrastuksia, omiin kavereihin ja sukulaisiin tutustumista, jatkuvaan yhdessäolon vaalimiseen, miljoooniin sähköposteihin työpaikalle, kotiin ja kännykkään. Lisäksi huomaat, että pyykkivuori, pölyt ja ystävien laiminlyömisten määrä on kasvanut, koska enää ei olekkaan aikaa suorittaa normirutiineja. Silti pian huomaat rakastuneesi tuohon höppänään mieheen, joka tekee kaikkensa pitääkseen sinut.

Herääminen. "Ai tuolla ihmisellä onkin omat toiveet ja tahtotila. Tuo nainenhan toivoo mieheltä jotain mitä ei ole mukava tarjota ja sehän tykkää ihan eri asioista, kuin minä. Eri radiokanavakin ja tv-sarjat. Tuo nainenhan on nainen ja sitä pitäisi jaksaa kuunnella. Jatkuvat huolenaiheet turruttavat ja tajutaan, että tuo on ihan samanlainen, kuin ne kaikki muutkin naiset. Tuonhan helmen kanssa pitää osata kommunikoida ja tuohan suorastaan vaatii empatian osoittamista ja kaikkea sitä samaa shittiä, kuin kenen muun tahansa naisen kanssa". Kyllä. Olen edelleen nainen omilla geneettisillä luonteenpiirtilläni. (Tässä kohtaa  mainostan John Grayn kirjaa: Miehet ovat marsista ja naiset Venuksesta. WSOY).

Jättäminen. Kaiken sen mustasukkaisuusajatusten, turhautumisen, erilaisuuden myöntämisen, toisen muuttamisen mahdottomuuden tajuamisen ja vääristyneen parisuhdekäsityksen jälkeen miehen pasmat lopulta sekoavat. Tämä parisuhdeunelman rikkoutuminen ajaa miehen epätoivoon, ahdistukseen, riittämättömyyden tunteeseen, luottamuspulaan, arvottomuuteen ja kannustuksen puutteeseen. Mitä muuta mies voi sen jälkeen tehdä, kuin hölmöillä, jotta se viimeinenkin säie katkeaa? Mies haluaa päästä negatiivisista tunteistaan eroon laittamalla pillit pussiin ja murehtia yksin. Hienoa. Taakasta on päästy eroon.

Vanha suola. "Hei Prepeptua, ei olla pitkään aikaan soiteltu. Onkohan se oranssi puseroni jäänyt teille? Mitä sulle Preppis muuta kuuluu? Töissä menee ihan kivasti ja käytiin kaverin kanssa mökillä. Sun kampa oli jäänyt sinne. Otin sen mukaan ja ajattelin laittaa sen sulle postiin. Tai voitaishan me vaikka nähä, kun se paitakin jäi sun luo. Miten ois, jos mentäisiin kahville ja nähtäis vaikka siinä keskustan konditoriassa, missä usein käytiin. Oi ku kiva nähdään ens tiistaina".

Tiistaina. "Voi vitsi sä oot Preppis muuttunut, oot värjännyt hiukses ja leikannut sen lyhyemmäksi. Oot niin kaunis vieläkin. Täs oli se kampa. Kiva kun sain tän puseron, kiitti ku viittit tuoda sen tänne asti. Miten sun elämä kulkee nykyään? Ai vaihdoit työpaikkaa, no sehän kuulostaa kivalle. Sä pääsit nyt tekeen sitä mistä aina haaveilit. On täs tää syksy mennyt ihan ok, käytiin kaverin kanssa olutfestareilla Saksassa ja se mun toinen kaveri Make, muistatsä? Ne sai pienen pojan tos pari viikkoa sitten. Musta tulee sen kummi. Ne kyseli susta paljon ja kerroin vain, että nään sut tänään. Terkkuja lähettivät kovasti. Meillä oli Preppis tosi kivaa yhdessä, miksköhän me ei..."

No varmaan siks, että kumpikaan meistä ei koskaan pysähtyny oikeasti miettimään suhteen todellista tilaa, vaan se rakastuminen sokaisi ja hautasi alleen kaiken tosiasian. Me ei koskaan selvitetty mitään asiaa kunnolla, kun molemmat pelkäsi loukkaavansa toista. Itseasiassa meillä oli habitukset ja tulevaisuuden haaveet niin erilaisia ja me ei koskaan päästy sopimukseen niistä radiokanavista ja tv-sarjoista. Me ei loppuaikana tehty muuta kuin riidelty ja todettiin monta kertaa, että ollaan niin erilaisia. Minä olisin halunnut selvittää asiat, sinä et.

Koskaan en ota ketään takaisin, jos mies katkaisee suhteen on se aina lopullista. Jos suhteen aikana ei olla pystytty selvittämään ongelmia, ei ne samat ongelmat ole kadonneet mihinkään tauon aikana. Samoja ongelmia ei oteta takaisin. Piste.

Paradoksi valmis.

PS. "Preppis ihan oikeesti mulla on ollut niin ikävä sua. Mä oon hölmö, kun päästin sut menemään. Sä oot oikeesti tosi kultainen ihminen ja mä en vaan tajua mikä muhun silloin syksyllä meni".

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pleijerin blogista

Lueskelin hiljattain Pleieri blogia mielenkiinnolla. Melkein kaiken voin myöntää olevan oikein, näin tiskin toiselta puolelta katsottuna. Sukupuolittain toisinpäin kirjoitettua yhtä kattavaa blogia ei taida olla ja jos on, niin vinkatkaa.

Blogin heikko kohta on ohjeiden loppuminen naisen alastisaattamiseen / omien housujen pudottamiseen asti. Näin pitkällä juoksulla, ehkä blogin kirjoittajan kannattaisi ohjeistaa nyhveröille mitä tehdä sen jälkeen. Saaminen ei ole taattu, vaikka alushousut näkyy jo. Miten monta naistenillassa kuulemani yhdenillanjuttu onkin päätynyt pelkkään haliin ja naisen katoamiseen (iäksi). Tästä ei miehet hevillä kirjoittele, keskustele, saatikka myönnä kokeneensa. Naiset tosin tietävät tapahtumasarjan olevan yleistäkin, mutta miehille riittää, että sängyn päätyyn voi "valehtelematta" vetää tukkimiehen viivan. Siksipä minä pidän miehen saamista 50% totena ja 50% faktattomana rehvasteluna. Olen kohdannut tämän itsekin pari kertaa elämässäni. Potentiaalinen pleierimies saattanut baarista taksilla kotiovelle, jatkanut matkaa omalle kämpälle ja suraavana päivänä on kertonut kavereilleen saaneensa. Säälittävää, vaikka noin yleensä oveluus miehessä kiehtookin.

Lisäksi Pleierin kannattaisi opastaa, miten saada toimiva "haaremi". Tunnen elämän varrelta ainakin 2 miestä, joilla pyörii useampi vaki ja jos niiltä ei irtoa, niin otetaan uusi potentiaalinen. Voin sanoa, että nämä kaksi eivät ole mitään kiiltokuvamalleja, vaan ihan taviksia, joilla ns. Pleijerin mainitsemat perusasiat ovat kunnossa. Kiireinen arvostettu työ estää vakisuhteen, mutta aikaa on aina sillointällöin suhteille.

Aito Pleijeri tietää miten naisen saa haaremiinsa koukkuun. Ja vielä parasta miten saa pidettyä, vaikka nainen tietäisi haaremin olemassaolosta. Nämä elämän tosimiehet eivät kailota saamisistaan, vaan pitävät aina matalaa profiilia.